18. joulukuuta 2014

Scandinavian Music Group

pauliina3 aajeee aaasmg Viime viikon lauantaisia otoksia SMG:n keikalta. Tästä musiikista nautin kovin.

11. joulukuuta 2014

Seikkailukengät

mäjaessinen
"Paikkaa ne jesarilla" -kamu

Mysteeri on tennarit, joista toinen on lähes repeytynyt, kun oikean jalan tossu on vain käytöstä haalistunut. Näytän varmaan kulkurilta, mutta seikkailukenkiä en voi antaa pois. Tunnearvoa tuli kun nämä jalassani hiippailin yössä, tanssin onnesta ja lauloin auringonnousussa. Noin kun ajoittain päivä on ahdistava ja pelottaa, voin lohduttaa itseäni sillä että ainakin on kauniit kengät. Ja onnea on jeesusteippi.


18. marraskuuta 2014

Nuoruuden hullutuksia

LONTOO 413
Multa kysytään tulevaisuuden suunnitelmista. 

Mä vastaan tahtovani matkustaa ja muuttaa maailmaa. Mä vastaan tahtovani kirjoittaa ja vaikuttaa. Toivon tasa-arvoa, sanon. Purppuran värisen olohuoneen seinän ja mielenosoituksia. Mä vastaan haluavani kokea paljon ja useasti, puhua kieliä, ottaa monta kaunista valokuvaa.

Mun unelmia väitetään nuoruuden hullutuksiksi; mieleni muuttuu, aikanaan nää ajatukset vain naurattaa. Joskus mä tapasin uskoa kokeneempien neuvoja, liian usein pidin niitä totuuksina. Sanotaan siitä mitä hyvänsä, mutta ajan kanssa olen oppinut ajattelemaan elämänohjeita vain mielipiteinä. Ihmiset sanovat asioita omista lähtökohdistaan, ja vaikka ne sanoisi olevansa oikeassa, ne ei ehkä olekaan.

Monet kertovat olleensa mun tilanteessani, tietävät ajatukset ja tuntemukset. Ne sanoo tietävänsä miltä musta tuntuu. Joskus mä uskoin niiden sanat, olin valmis tekemään kuten on järkevintä. Ja sitten ymmärsin, ettei niistä kukaan ymmärrä, ne voi koettaa, mutta ne ei voi olla varmoja. Sillä yksikään ei ole kulkenut mun teitäni, kukaan muu ei ole minä. Jokainen on tehnyt omia valintojaan, kulkenut omia reittejään, omine virheineen. Vielä vanhempanakaan ihminen ei voi kertoa varmoin mikä on oikein tai väärin tehdä. On vain tarinoita ja mielipiteitä.

Enää en ota mun tulevaisuuden suunnitelmien arvosteluja itseeni. Jos mun unelmiani sanotaan typeriksi, mä kohautan olkapäitäni. Nimittäin mä tiedän että unelmat ovat niitä, jotka muuttuvat, muokkaantuvat tekijänsä näköiseksi. Ja olen myös täysin valmistautunut siihen että aikanaan vain naurattaa, kiitos isä kysymästä. Mutta ei sillä ole väliä. Mä ainakin nyt tiedän haluavani kirjoittaa, oppia englantia ja valokuvata, se riittää mulle. Minä nimittäin uskon, että unelmat ja toiveet ovat niitä jotka pitävät meitä liikkeessä. Ovat tienviittoina, jokaisella omanlaiset. 

1. marraskuuta 2014

Olavi Uusivirta

olavii
Eilen oli Olavi, rakas ystävä ja ilta, jonka en olisi tahtonut päättyvän. Me lyötiin tahtia ja hypittiin varpaat helliksi. Ääni käheänä huudettiin nuoruutta ja kauneutta. Korvat soivat, me jatkettiin tanssia. Rakastin kaikkea; musiikkia, nimikirjoitusta puhelmien takakannessa, ranskalaisia puoli yhdeltä aamuyöstä. 

Olavi Uusivirta oli kovin komea.

17. lokakuuta 2014

Syksyn värittämät seinät

keltainen lintusert ikkunaiset fillari
Turkuisia kuvia muutaman viikon takaa. Noi kadut on ihastuttavia. 

10. lokakuuta 2014

Lontoo

lähtöä pilviä liikentees2 mettro ihmisiä2 bigben3
Sekalainen sarja kuvia valtavan kauniista paikasta, jonne lensimme aivan lokakuun alussa. Lontoo oli kaunis ja täynnä elämää, mä rakastuin. Metroon, jossa näin kovin komean miehen, intialaiseen ravintolaan, jonka curry oli tulista  ja poltti kieleni. Mä rakastin kävellä siinä ihmisjoukossa, meitä oli niin paljon. 

Mä olin turisti, toivoin vain lujasti, etten olisi. Jos vain joskus saisin matkustaa paikallisjunalla oikean lontoolaisen tavoin, olla niin tottunut ikkunan ohi vilistävien esikaupunkialueiden suloisiin taloihin, etten enää edes kiinnittäisi huomiotani. Kumpa voisin vain olla tottunut kävelemään sateisessa Lontoossa, tietää kysymättä sen kadunkulmat ja korttelit. 

Mä tunsin mieltyväni Lontooseen.

29. syyskuuta 2014

Ajatuksia linja-autoista

bussen
"Tässä mä seison. Odotan linja-autoa, joka aina hiljaisina päivinä myöhästyy aikataulustaan, kiireisinä kurvaa mun ohitseni, jättäen taas tunniksi miettimään elämää, takkuista tukkaa ja väsyneitä silmiä. Se on kai taikaa.

Taikadösä.
Karmabussi.
Kohtalon linikka."

Mietteitä päivältä 3.9, ajatuksia puhelimen muistiosta. Linja-autot saa mussa aikaan monia aatoksia. Toisaalta vihaan, myös rakastan. Nautin maisemista likaisten ikkunoiden lävitse, tuntemattomista kanssamatkustajista. Ilostun, kun kuski muistaa mun päätepysäkkini. Liian helppoa. Liian paljon aatteita ja riviä puhelimen muistiosta. Linja-autoja vain.

20. syyskuuta 2014

Aurinko matkassani

syys2Onni oli löytää kirpputorilta keltainen rakkausvaate. Ehkä enemmänkin vakosamettinen pappapaita, mutta mulle juuri passeli syyspusakka. "Eiks toi ole vähän liian suuri?"  Ja hyvä niin; varmaa nimittäin on, että tän auringon värisen asian alle mahtuu tarvittaessa vaikka useampikin villapaita viileiden tuulien varalta lämmittämään.

18. syyskuuta 2014

Syyskuuta

ihanailta
Värit ovat kultaa ja omenia. Samalla tahtoisin, että takaisin palaisi eräs lämpimän tuulinen ilta, jolloin kadulla kävellessäni mua katsottiin silmiin ja hymyiltiin. Onks tää vain mua ja mun silmät, vai itkettääkö syyskuuta meidän kanssamme?

9. syyskuuta 2014

"Erittäin tunteellinen"

kakkarat
Tussasin lauseen hetken mielijohteesta käsivarteeni. Se kertoo jotain musta. Toisaalta hyvin nauravainen ja elämäntahtoinen. Myös mustasukkainen, ikävöivä ja hylkäämistä pelkäävä peikko. Yliherkkä mä en ole. Erittäin tunteellinen vain.

6. syyskuuta 2014

Tähdet lensivät

onnellisuus palataivasta heeebo
Pimenevä syysilta villapaitoineen. Tuntui hyvältä istua puistonpenkillä eväsretkellä taivaan hiljalleen tummetessa ja katulamppujen syttyessä. Puhuttiin elämästä ja kuolemasta ja tähdet lensivät kolmasti, toivoin enemmän.

26. elokuuta 2014

Herätä mut

morro
Koulu on alkanut viikkoja sitten, mun sisäinen kelloni on edelleen kesäajassa. Tavallaan toivon että voisin vain jäädä peiton alle nukkumaan. Mun pelastukseni koulun käytävillä on kuulokkeet ja uudet rakkaat musiikkilöydöt. Myös kohta keltaiseksi kääntyvät lehdet ja punainen syyshuivi. Ehkei se olekaan niin kovin kurjaa.

"step out into the wild,
there's a beautiful storm in your eyes,
we're perfectly intertwined
and if it's quite alright,
you could be my way of my life"

lewis watson - into the wild

17. elokuuta 2014

Tahdon rakastaa ja heittäytyä tuuleen

karrri
Joka yö mä tahdon rakastaa ja heittäytyä tuuleen. Meitä varoiteitaan eksymästä, koskaan emme kuuntele. Tottelevaiset lapset pilataan auringonnousun seikkailulla, kun varpaat ovat likaiset ja kipeät askelista. Hiuksissa tuoksuu vapaus ja vaatteissa kastepisarat, jotka tarttuivat yössä paetessamme vastuuta kauemmas ja kauemmas.

Me rakastetaan rakkautta, ihastutaan seikkailuhin eikä yhtäkään hetkeä haluta unohtaa. Samassa me tahdotaan oikeaan ja vasempaan ja kaikkialle. Emme koskaan oppineet päättämään, niimpä juoksemme sinne jonnekin minne loputon tie johtaa, ja ehkä juuri siksi tää on seikkailu.

8. elokuuta 2014

Päivät

ataivas233 bussen ataivas2
ehkä jään kaipaamaan niistä jokaista.

28. heinäkuuta 2014

Aivanliiannopeaa

laukaaaa 0626 laukaaaa 1175
Mä olen herännyt siihen että kesälomaa on jäljellä kaks viikkoa ja mä en ole valmis. Mulla on mielen päällä tällä hetkellä niin paljon muuta, en mä ehdi pohtia maantietoa tai kemiaa. Mä en tahdo palata syksyyn ja talveen, mä rakastan liian paljon valoa. Ja miten mä voin edes herätä maanantaiaamuna seitsemältä, kun mä olen edelliset kaksi kuukautta valvonut yöt ja nukkunut vielä puolilta päivin?

Eieiei, liian nopeaa. Mun ainoa mahdollisuus selviytyä on seuraavien ja viimeisten kahden viikon aikana pyrkiä iloitsemaan hetkestä niin paljon kun kykenen. 

21. heinäkuuta 2014

Pori Jazz

munäitii apopulaa ajmess PORIJAZZz aaa
oli mahtavaa. Ihmisiä oli varmasti enemmän kuin aiempina vuosina mun Jazzeilla ollessani. Ja se tunnelma oli jotain upeeta. Kaikki mun näkemäni artistit oli hyviä, mutta James Bluntin keikka rakkautta. Itkettää melkein kun mietin miten ihana ilta se olikaan. Se, kun melkein eturivissä kaikki lauloivat yhteen ääneen ja hyppi ja ne valot ja aaah. Hurmaaava mies.

Kokonaisuudessaan lauantai oli tosi onnistunut juttu, ja ens vuonna uudelleen

9. heinäkuuta 2014

Ruusuisia mansikoita

mansikoita kesäessiliini kuuukko
Maistoin kesämansikoita pölyisellä parkkipaikalla. Suklaa suli sormiin ja aurinko valaisi illan. Poljettiin ympäri kyliä, kovempaa ja kovempaa alamäessä. Rannalla meidän mieliin pälkähti hulluus, ja niin me hypättiin puulaiturilta vaatteet päällä järveen. Vajosin viileään veteen ja hetken aikaa en tuntenut pohjaa lainkaan. Nousimme pintaan ja vesi kirvelsi nenässä, molemmat naurettiin. Illassa kaikui  Viva La Vida

22. kesäkuuta 2014

Keskikesä

IMG_50396 IMG_49326 IMG_49853 IMG_50185
Yöllinen kuvausretki kesti neljään asti aamulla ja oli täynnä pelottavia autoja, märkiä kenkiä ja kylmiä varpaita, vesimelonia, valokuvia ja auringonnousun värittämiä pilviä. Juhannusyö, jolloin me istuttiin keskellä kävelytietä väsyneenä, mutta hymyillen. Nauraen. Keskikesän aikaa.

12. kesäkuuta 2014

Nää haaveet

hetkessä
"Tänä kesänä mä haluan lähteä vaan jonnekkin, tuu mun mukaani."

Rakas suosikkibändi, Englanti ystävän kanssa, junamatka minnelie. Tuhat suunnitelmaa ja sitäkin enemmän unelmia, jotka nekin vielä toteutuvat. Sillä mä olen nyt päättänyt jotain; ne hupsuimmiltakin tuntuvat haaveet, mä aion toteuttaa ne. Joskus mä vielä hankin filmikameran ja nenärenkaan. Kaikki matkan varrella päähän pälkähtävistä, mä tahdon toteuttaa ne. Mä toteutan ne, jotta eräänä päivänä voin lähteä onnellisena. Päätin sen.

1. kesäkuuta 2014

Hei kesäkuu

essinkans kesää 024 essinkans kesää 031 essinkans kesää 167
Mä katsoin rakkaan Woody Allenin elokuvan Midnight in Paris. Herttainen elokuva, joka sai mut haluamaan entistä enemmän paeta kamera kaulassa Pariisiin. Mietin sitä, kuuntelen Bastillea ja toivon. Ja alan ymmärtämään, että viimein täälläkin on se, mitä me odotettiin koko vuosi. Lämpöä ja valoa yötä myöten. Auringon laskuja, kuluneita tennareita ja farkkushortseja - mä kaipasin niitä kaikkia. Ja nyt kesäkuun ensimmäinen. Ja vapaus.

26. toukokuuta 2014

Pimeään asti

ÅBO 318 PicMonkey Collage ÅBO 339
Me vietettiin koko päivä kierrellen ympäri kaunista Turun keskustaa. Me pyöräiltiin ilta yhteentoista asti ja mä näin kun aurinko alkoi laskea keltaisena laikkuna puiden taakse. Kadut olivat humalaa ja juhlivia ihmisiä ja me puikkelehdittiin kaiken sen lävitse. Ravintoloiden terasseilla paloi pieniä valoja, mutta oikeaa pimeää tuli vasta puolen yön aikaan. Lämmin ilta oli sopiva ja kaikki oli kovin kaunista. 

21. toukokuuta 2014

A niinku aurinko

Viikonlopusta jäi mieleen José González, Huoneteatterin ihana näytelmä ja aurinko.