18. marraskuuta 2014

Nuoruuden hullutuksia

LONTOO 413
Multa kysytään tulevaisuuden suunnitelmista. 

Mä vastaan tahtovani matkustaa ja muuttaa maailmaa. Mä vastaan tahtovani kirjoittaa ja vaikuttaa. Toivon tasa-arvoa, sanon. Purppuran värisen olohuoneen seinän ja mielenosoituksia. Mä vastaan haluavani kokea paljon ja useasti, puhua kieliä, ottaa monta kaunista valokuvaa.

Mun unelmia väitetään nuoruuden hullutuksiksi; mieleni muuttuu, aikanaan nää ajatukset vain naurattaa. Joskus mä tapasin uskoa kokeneempien neuvoja, liian usein pidin niitä totuuksina. Sanotaan siitä mitä hyvänsä, mutta ajan kanssa olen oppinut ajattelemaan elämänohjeita vain mielipiteinä. Ihmiset sanovat asioita omista lähtökohdistaan, ja vaikka ne sanoisi olevansa oikeassa, ne ei ehkä olekaan.

Monet kertovat olleensa mun tilanteessani, tietävät ajatukset ja tuntemukset. Ne sanoo tietävänsä miltä musta tuntuu. Joskus mä uskoin niiden sanat, olin valmis tekemään kuten on järkevintä. Ja sitten ymmärsin, ettei niistä kukaan ymmärrä, ne voi koettaa, mutta ne ei voi olla varmoja. Sillä yksikään ei ole kulkenut mun teitäni, kukaan muu ei ole minä. Jokainen on tehnyt omia valintojaan, kulkenut omia reittejään, omine virheineen. Vielä vanhempanakaan ihminen ei voi kertoa varmoin mikä on oikein tai väärin tehdä. On vain tarinoita ja mielipiteitä.

Enää en ota mun tulevaisuuden suunnitelmien arvosteluja itseeni. Jos mun unelmiani sanotaan typeriksi, mä kohautan olkapäitäni. Nimittäin mä tiedän että unelmat ovat niitä, jotka muuttuvat, muokkaantuvat tekijänsä näköiseksi. Ja olen myös täysin valmistautunut siihen että aikanaan vain naurattaa, kiitos isä kysymästä. Mutta ei sillä ole väliä. Mä ainakin nyt tiedän haluavani kirjoittaa, oppia englantia ja valokuvata, se riittää mulle. Minä nimittäin uskon, että unelmat ja toiveet ovat niitä jotka pitävät meitä liikkeessä. Ovat tienviittoina, jokaisella omanlaiset. 

1. marraskuuta 2014

Olavi Uusivirta

olavii
Eilen oli Olavi, rakas ystävä ja ilta, jonka en olisi tahtonut päättyvän. Me lyötiin tahtia ja hypittiin varpaat helliksi. Ääni käheänä huudettiin nuoruutta ja kauneutta. Korvat soivat, me jatkettiin tanssia. Rakastin kaikkea; musiikkia, nimikirjoitusta puhelmien takakannessa, ranskalaisia puoli yhdeltä aamuyöstä. 

Olavi Uusivirta oli kovin komea.